Kipukohtauksia ja eläinlääkäri reissu.

Tiistaisen Demin kusitulehdus toteamuksen jälkeen olin sitä mieltä että tässä oli jo aivan tarpeeksi huolta ja murhetta, kunnes sitten torstaina tulin kotiin ja Armas päätti huolehtia siitä että kuolen nuorena sydän kohtaukseen.

Olin käynyt ruokkiksella kotona, ja en huomannut silloin koirassa mitään poikkeuksellista, nyt se ei tullut hyppimään vasten eikä ulvonut (Jep, minä en kovin hiljaisin seremonioin kotia pääse) ja sitten kun luokse tuli ja kosketin sitä ulahti - suorastaan kiljui. Hetken mietin että jaahas, herra draamaa taas omiaan, mutta pian koiraa uudestaan koskiessani huomasin koiran olevan aivan kivikova kauttaaltaan - jännitti koko kroppansa ja vatsa oli ilmapallo. Niin ja kiljahteli koskettaessa.

Ajattelin tämän olevan vain TODELLA paha ummetus, ja pihalla herra tekikin 3 hyvin isoa läjää, koostumukseltaan melko normaalia, tämän jälkeen pyysin koiraa palaamaan luokseni ja taas koskettaessa sama ulahtelu. Tässä vaiheessa hälytyskellot alkoivat vähän varoitella olemassa olostaan, mutta kaikkien näiden muiden yllättävien menojen jälkeen päätin kuitenkin vielä seurata tilannetta - eikä tarvinnut kun pari tuntia odottaa kun soitin jo ensimmäiselle tohtorille. Valitettavasti kello oli jo niin paljon jottei klinikalle vastaanotettu, mutta lääkärin ohjeistuksella laitoin Armaan paastolle (epäilynä suolistotulehdus?), ja palaisin asiaan virka-aikana - ei uskonut olevan tarvetta päivystykselle. Niin ja ohjeistukset nesteyttää koiraa sain.

Illan aikaan Armas oli selvästi kipuileva, suurimmaksi osaksi aikaa tärisi ja oli jännittynyt, vältti liikkumista, ei kerjännyt, ei kerjännyt - vaikka söin kanankoipea sen nenän edessä sohvalla, ja se saa aina osinkoja moisesta sapuskasta. Kuitenkin yötä vasten koira rauhottui, ja eikä reagoinut kosketukseen, hetken kerkisin toivoa että tämä oli tässä.

Aamulla kuitenkin tilanne oli kaikkea muuta kuin okei, koira ulahteli kävellessäänkin, ei halunnut liikkua, ja jos liikkui kiljahteli, ja ensimmäisenä kun ulos mentiin juoksi autolle - siiis ja me ei ikinä mennä aamulla autolle, joten käytös oli täysin pois normaalista. Päätin jotta koiraa en kotona yksin pitäisi ja soittaisin ensimmäiselle klinikalle joka aukeaa ja jonne pääsisi oitis sisään. Rakas ystäväni otti Armaan pariksi tuntia, ja totesi hänkin koiran olevan todella kurjassa jamassa.

Heti kahdeksan jälkeen sain Kivuttomalta hoitajan kiinni ja meidät otettiin oitis sisään. Mutta mitä tapahtuu kun tulemme klinikan pihaan? Koira VETÄÄ klinikalle päin, hyppii, loikkii, rutisee ja räksyttää hoitajille ( eläinlääkäri käytös Armaalla on odotustilassa "vähän" huonoa, enkä oikeastaan tiedä miksi, sillä ei sille mitään super kurjaa siellä koskaan ole tehty). Minne katosi minun todella kipeä koira joka ei kärsinyt kävellä kunnolla?

Noh eläinlääkärin luo päästyämme kerroin mitä oli tapahtunut, oireet ym. lääkäri loi pitkän, epäilevän katseen edestakaisin häsläävään, täysin terveen näköiseen koiraan - joka vielä kaiken lisäksi rutisi tohtorille :'D Noh sitten oli aika nostaa koira pöydälle, tohtori kysyi olisiko syytä laittaa kuonokoppa, tähän totesin, ettei se ole tarpeen, se kyllä antaa jokaisen solun kääntää, kunhan lattialta huutelee.

Ensin tohtori kävi läpi Armaan, koira joka oli äsken vielä todella kipeä, ei inahtanutkaan missään vaiheessa tutkiskelua (raajat, vatsa, suu), ei edes siinä vaiheessa kun eturauhasta tutkittiin sisältä päin! Myös kuume mitattiin, lämpö normaali (kuten oli jo torstaina, kun itte mittasin). Mitään poikkeavaa/aristelua tohtori ei koirasta löytänyt - minkä nyt hiukan kuiva oli.

Sitten hoitaja tuli ottamaan pikkumiehestä verikokeet, oli hoitajan ilme näkemisen arvoinen, kun ensimmäisenä kun hän ovesta sisään saapui sanoin, jottei sano koiralle mitään - homma onnistuu paljon paremmin niin. Siinä minun jutellessa hoitajalle Armas antoi täysin muittamutkitta ottaa pari putkea verta. Sen jälkeen kun neula oli otettu irti ja sidelaitettu reijän päälle, Armas rupesi ulvomaan (se ulvoo aina kun on iloinen) ja häntä vispasi ja nuoli hoitajan naaman.Se ei oo ihan normaali koira, mut ei se haittaa miusta se on paras just tollasena <3 :D

Tämän jälkeen Armasta vielä nesteytettiin 200ml niskaan, ensimmäisen 150ml aikana Armas oli todella nätisti ja antoi nesteen mennä, mutta sitten kun piti vaihtaa kohtaa ja neulaa ei välissä vaihdettu niin ulahdushan siitä seurasi, sitten uusi yritys, uudella neulalla ja loput 50ml sai mennä kaikessa rauhassa.

Oikein mitään järellistä diagnoosia ei saatu, kuulema kaikki arvot oli viitearvojen sisäpuolella, laajassa verenkuvassakin. Noh kuitenkin mahansuoja lääkettä saatiin ja kehote ostaa närästyslääkettä. Myös kipupiikkeihin saatiin resepti Tramalia(?) jota voisi kipukohtausten aikaan antaa koiralle. Jos koiran tila ei lähde paranemaan, tai tilanne pahenee, tulee olla välittömästi yhteydessä eläinlääkäriin ja on syytä miettiä tarkempia jatkotutkimuksia, mm. vatsaontelon ultra, haimatulehdustesti. Armas sai myös erikoisruokavalion (hyvin vähärasvainen) toistaiseksi.

Kipukohtaukset tohtorin mukaan voivat olla seurausta monesta, esim. ylensyönnistä, tuki ja liikuntaelin ongelmista , haimasairauksista ym. Näillä aatteilla lähdettiin kotia pari sataa euroa köyhempänä, edelleenkään tietämättä mikä koiraa vaivaa :(

--

Illala tein Armaalle broilerinjauhelihasta ja puuroriisista mössön ja sitä pikkuukko söikin ihan hyvällä ruokahalulla, joskin, pieniä annoksia kerralla sille vain annoin illan aikaan. Illalla Armas sai vielä kipukohtauksen, ulahti ja tärisi, eikä halunnut liikkua. Tilanteen hetken rauhoituttua, Armas hyppäsi tyynylleni ja kävi siihen nukkumaan, sitten uskaltauduin itsekkin ummistamaan silmäluomeni.

Lauantaiaamuna 5.30 herätys sitten oli kertakaikkisen poikkeuksellinen, heräsimme siihen, että Armas laskialleen sänkyyn - tilanne oli Armaalle todella kamala, sitä hävetti, sitä koski, sitä ahdisti. Laskin Armaan pihalle, kävi pissalla ja sitten kun tuli sisälle, ulahti ja ja jäi seisomaan sängyn viereen tärisemään - kauttaaltaan jännittyneenä ja maha kivikovana. Hetken puhelinta käsissäni pyöriteltyä päätin etten soita vielä päivystävälle, vaan odottaisin että jos tilanne helpottaa sillä että koira käy kakalla. 20min myöhemmin Armasta koskettaessani se jännitti vatsaansa niin että pieraisi - tämän jälkeen halusikin jo peiton alle viereeni nukkumaan.

Herättiin uudemmin tuossa 9 jälkeen, käytiin Armaan kanssa pihalla ja Armas suvaitsikin sitten lopulta tehdä tarpeensa, se selvästi vältti toimenpidettä - oletettavasti pelkäsi että koskee.  Uloste oli melko normaalia rakenteeltaan mutta hivenen erikoisen väristä, mutta ei lienet ihme jos herran power nappula vaihtui yks kaks, RC low fat ruokaan + kanariisi mössöön.

En kuitenkaan saanut mielenrauhaa kun niin monet ihmiset olivat kertoneet tarinoita haimatulehdukseen sairastuneista koiristaan, jotkin oireet kävivät liian hyvin Armaaseen (oksentelua lukuunottamatta), joten päätin soittaa päivystävälle - tai no siis Jari Aholle - muilta en nähnyt enää tarpeelliseksi saada diagnoosia (olihan minulle jo kaksi niitä annettu). Oireet kerrottuani Aho ei uskonut vian olevan sisäelimissä, ei haimassa taikka muissa, kuulema oireilu sopisi paljon paremmin revähdykseen/ pinne tiloihin tai vaurioihin pehmyt kudoksissa taikka ehkä jopa luustossa? Jari antoi ohjeet seuraavan viikon ajaksi, jos tilanne ei muutu, sitten Ahon vastaanotolle luustokuviin, ja uusiksi verikokeisiin (tai jos tilanne pahenee niin sitten aikaisemmin).
Armas on kaikessa liikunta / riehumis kiellossa viikon ajan.

 Sainpahan ainakin huomata että samoilla oireilla voi saada hyvinkin erillaisia diagnooseja..