Koira oli vaisu lauantai aamuna, mutta lenkkeili ongelmitta pari tuntia porukassa, illalla olikin sitten jo huomattavan kipeä. Ulisi, ei halunnut liikkua - mutta myöskään mitenkään päin ei ollut hyvä. Sunnuntaina Kajaanin näyttelyistä tultuani (avopuolisoni katsoi päivän koiraa) koiran tila oli tyysti romahtanut, se ei enää reagoinut edes minun kotiin tulooni, tärisi vain sängyssä kyljellään. Huomasin koiran kuivuneen ja nesteytyksen jälkeen koira piristyi silmissä, mutta silti koko olemus huusi kipua, mutta koska oireet olivat olleet enennkin, en lähtenyt päivystykseen vaan odotin seuraavaan päivään ja varasin ajan klinikalle ja saimmekin sen samalle päivää.
Klinikalle päästyä sanoin lääkärille jo heti ovelta, tänään saat käyttää kaiken osaamisesi tämän koiran kipujen selvittämiseen, enää en lähtisi klinikalta koiran kanssa jolla on vain "vatsavaivoja" , niinkun minulle vuosi sitten sanottiin! Siinä vaiheessa lääkäriä vielä hiukan hymyilytti.
Siinä vaiheessa kun tutkittu oli:
Veriarvot, sisäelinarvot, virtsanäyte, eturauhanen, silmät, korvat, suu, kuume mitattu, koko kroppa taivuteltu ja venytelty ja tunnusteltu muutenkin, ultrattu rakko ja munuaiset, alkoi eläinlääkärin hymy jo vähän hyytyä, missään ei mitään vikaa - mutta silti, koira huusi täyttä kurkkua silmät lasittuneina ja haukkoi happea - hetken päästä oli taas vain hiljaa ja nuupotti. Ei mitään järkeä.
Kiitos eläinlääkärille, joka todella jaksoi paneutua koiran tutkimiseen ja ymmärsi emännän huolen, eikä vain kohdellut meitä kuin hulluja.
Lopputuloksena oli vahva rankavamma- epäily. :( Eläinlääkäri antoi Armaalle nopeavaikutteista kortisonia, ja sanoi koiran luultavasti paranevan "silmissä" - eli turvotusselkärangassa laskee - eikä aiheuta enää kipua koiralle. Pari tuntia myöhemmin koira todella oli paljon virkeämpi, se heilutti häntäänsä ja urisi ensimmäistä kertaa kolmeen päivään!
Tiistain ja keskiviikon oli ihan oma itsensä, vähän väsyneenpi vain. Tietysti kaikki turha riehuminen jätettiin pois, ja ulkona oli aina BOT-loimi päällä. Soitin lääkärille joka Armasta hoitaa, hän oli positiivinen jatkon suhteen, oireet voisivat hyvinkin pysyä poissa, ja tilanne voisi olla hyvinkin sillä kuitattu - niin sitä olis voinut luulla. Puhelun päätteeksi sanoin lääkärille, että toivon, ettei minun tarvitse pitkään aikaan soittaa Armaan tilanteen huononneen.
Noh torstaina kotiin tultua A ei enää hypännyt porttia vasten kun kotiin tultiin, mutta tuli kuitenkin vastaan, hirveä pissihätä oli taas ja luulin huonovointisuuden johtuvan siitä. Kuitenkin sisälle palattua koira oli vaisu - vaikkakin läsnä, annoin rimadyliiniä ja koira oli muutaman tunnin päästä taas oma itsensä.
Perjantaina taas pelkäsin yli kaiken tulla töistä, ja tänään Armas ei tullut enää portille vastaan :'( Tiesin, että nyt on hullusti asiat. Sängystä heilui kyllä häntä ja korvat oli ihan rutussa. Armas oli tehnyt tarpeensa sisälle - se oli todella kipeä - taas. Soitto klinikalle ja sieltä oli puhetta, että viikonlopun yli mennään kortisoni tableteilla ja kipulääkkeillä, sitten varmaankin minun pitää se päätös tehdä lähdetäänkö magneettikuviin. Lääkkeitä lähiapteekista hakiessa, oli eläinlääkäri kuitenkin kirjoittanut pidemmän kortisoni tabletti kuurin, portaittain vähenevän, mutta kyllä minusta tuntuu, että tämä on aistikeikka. Liikaa jossiteltavaa.
Armas sai kipulääkkeen neljältä ja kortisonitabletin kuudelta, voinnissa ei tänään ole tapahtunut muutosta parempaan - koira kyhjöttää sohvalla ja on hiukan poissa oleva, reagoi kyllä puhutteluun ja heiluttaa häntää - muttei turhia liiku, mutta toivottavasti yö tekee tehtävänsä Armas olisi aamulla parempi vointisempi.
Se ei oo vaan koira, niin liseiseltä kuin se kuulostaakin. Se on Armas.
Miun elämän tärkeinpiä kulmakiviä, miun paras ystävä. Nelijalkainen, jonka ainutlaatuisuutta ei voi ymmärtää, jos ei ole sitä tavannut. Koira joka on tehnyt niin moniin ihmisiin niin syvän vaikutuksen, ettei minulla ole sanoja kuvaaman sitä - Syvän vaikutuksen minuun. Ystävä joka on seisonu miun vierellä - tai istunut miun tyynyllä niin huonoina kuin hyvinä päivinä. Otus joka on antanut mulle enemmän, kuin mikään muu nelijalkaisistani, antamatta mitään ilmaiseksi. Myö ollaan tehdyt toisillemme, myö ei anneta periks. Armas ♥
 |
| ♥Sie oot miule tärkein♥ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti